Har personer med autism svårt med kognitiv empati?

Kiitos vastauksistasi! Syy siihen, että miksi kirjoitan nämä viestit suomeksi vaikka tämä on ruotsinkielinen blogi on siinä, että vaikka pystyn ymmärtämään ruotsinkielistä tekstiä, en kuitenkaan käytä ruotsia päivittäin ja siksi pelkään, että teen ruotsia kirjoittaessani kirjoitusvirheitä.
Minulla on pari näkökantaa tähän ja aikaisempaan blogipostaukseesi:
1. Eräs tutkimustulos joka tukee sitä kantaa, että autisteilla on puutteita mielen teoriassa eikä kyse ole pelkästään ongelmista ”molemminpuolisessa kommunikaatiossa” autistien ja neurotyypillisten välillä liittyy niin sanottuun Sally-Anne-testiin. Sally-Anne-testillä tarkoitetaan siis sellaista suunnilleen viisivuotiaille lapsille suoritettavaa testiä, jossa tutkitaan että pystyvätkö he ymmärtämään sitä että jonkun toisen tietämys poikkeaa heidän omastaan. Testissä on kaksi nukkea nimeltä Sally ja Anne. Ensimmäinen nukke laittaa paikkaan A jonkun esineen ja menee sitten pois. Sitten se toinen nukke siirtää esineen paikkaan B. Kysymys kuuluu, että sitten kun ensimmäinen nukke tulee takaisin hakemaan paikkaan A laittamaansa esinettä, mistä hän sitä etsii, paikasta A vai paikasta B? Sellainen keskiverto viisivuotias jolla ei ole autismia vastaa yleensä että paikasta A, koska eihän se nukke voi tietää että esineen paikkaa on muutettu hänen poissaollessaan. Tämä edellyttää kykyä hahmottaa jokin asia toisen perspektiivistä, joka poikkeaa omasta perspektiivistä. Kuitenkin tyypillinen viisivuotias autisti vastaa, että paikasta B, koska siellä se esine todellisuudessa on. Tämän testin kannalta on täysin epärelevanttia, että onko näillä kuvitteellisilla nukeilla autismi vai ei, vaan tarkoituksena on ymmärtää, että joku toinen ei tiedä jotakin sellaista mitä itse ymmärtää, ja tässä asiassa 5-vuotiailla autisteilla on yleensä vaikeuksia. Lisäksi tässä täytyy ottaa huomioon sellainenkin asia, että tämä testi tehdään yleensä vain noin 5-vuotiaille lapsille siitä syystä, että yleensä vanhemmatkin autistit osaavat vastata tähän testiin oikein, mikä tarkoittaa sitä, että autistien mielen teoria ei ole välttämättä täysin poissaoleva vaan pikemminkin puutteellisesti kehittynyt ja viivästynyt. Vanhemmatkin autistit saattavat osata vastata tähän testiin oikein, mikä saattaa testin helppoudesta ja siitä, että vanhempien autistien mentalisointivaikeudet tulevat esille hienovaraisemmin sekä siitä, että tämän testin oikean vastauksen päättely ei välttämättä edes vaati mentalisointikykyä vaan pelkkää loogista päättelykykyä, eli mentalisointiongelmaisenkin autistin on mahdollista pelkästään loogisesti päätellä, että toinen henkilö ei voi olla tietoinen sellaisista asioista, joista hänen ei ole mahdollista tietää (hänelle ei esimerkiksi ole kerrottu näistä asioista tai hän ei ole itse voinut todistaa niitä).
2. Toisena esimerkkinä mainitsin autististen henkilöiden usein mainitun naiiviuden ja sen, että autisteilla on tilastollisesti suurempi riski joutua muiden, yleensä ei-autististen henkilöiden manipuloimaksi ja hyväksikäyttämäksi. Väitit, että naiivius ja riski joutua ei-autististen manipuloimaksi ei välttämättä johdu autistin puutteellisesta mielen teoriasta vaan ihmisten taipumuksesta virheellisesti olettaa, että toinen ajattelee ja toimii samalla tavoin kuin itse toimii ja tämä saattaa johtaa autistin kannalta ongelmiin hänen olettaessaan, että muut jakavat hänen rehellisen ja suoraan kommunikaatioon pohjautuvan maailmankuvansa. Tässä selityksessä on kuitenkin se puute, että autistien taipumus joutua manipuloiduiksi ei johdu pelkästään heidän kyvyttömyydestään ymmärtää, että muiden ajatukset ja motiivit saattavat poiketa heidän omastaan (mikä jo itsessään täyttää puutteellisen mielenteorian kriteerit) vaan myös siitä, että jotta manipuloija kykenisi manipuloimaan autistia, hänen täytyy ymmärtää, kuinka autistin mieli toimii ja kuinka autisti todennäköisesti reagoi erilaisissa tilanteissa, eli hänen täytyy toimiva mielenteoria autistin mielestä. Tämä on täysin ristiriidassa nk. kaksoisempatia-teorian kanssa, jonka mukaan kyvyttömyys ymmärtää toinen toista on autistien ja neurotyypillisten välillä molemminpuolinen.
3. On totta, että kun sellainen neurotyypillinen henkilö jolla ei ole paljon kokemusta autisteista tulee ensimmäistä kertaa autistin kanssa tekemisiin, hän saattaa ymmärtää tämän tarkoituksen väärin. Kaksoisempatia-teorian kannattajien mukaan tämä todistaa, että autistien mielenteoria ei välttämättä ole sen huonompi kuin neurotyypillisilläkään vaan että ongelma on molemminpuolinen. Tämä teoria saattaa kuitenkin olla virheellinen, ja minä perustelen seuraavaksi, että miksi näin saattaa olla.
Otetaan esimerkiksi kehitysvammaiset henkilöt. Tarkoituksena ei ole väittää, että kaikki autistit ovat kehitysvammaisia vaan viittaan kehitysvammaisiin metaforisena esimerkkinä; sekä autisteja että kehitysvammaisia yhdistää se, että heillä on jonkinlainen kognitiivinen puute sellaisessa kyvyssä, joka on suurimmalla osalla ihmisistä. Autisteilla tämä kognitiivinen puute koskee sosiaalista ymmärrystä ja mielenteoriaa (ainakin perinteisten teorioiden ja diagnostisten kriteereiden mukaan, kaksoisempatia-teorian kannattajat eivät tätä myönnä) ja kehitysvammaisilla on kognitiivinen puute älyllisissä kyvyissä, eli heidän äo:nsa on alle 70. Jos oletetaan, että sellainen henkilö, joka tapaa jonkun kehitysvammaisen olematta tietoinen hänen kehitysvammastaan kommunikoi kehitysvammaisen kanssa samalla tavalla kuin hän kommunikoisi kehitysvammattoman henkilön kanssa ja olettaa hänen hallitsevan sellaisia asioita, joita tämä ei oikeasti osaa niin hän saattaa joutua hyvin ymmälle, kun kommunikaatio kehitysvammaisen kanssa ei toimikaan hänen olettamallaan tavalla. Hämmennyksen tällaisessa tilanteessa aiheuttaisi kehitysvammaisen henkilön kehitysvamma ja se, että toinen ei ole tietoinen hänen kehitysvammastaan ja olettaa kehitysvammaisen tietävän ja osaavan sellaisia asioita, joita tämä ei oikeasti osaa. Jos tällaiseen tilanteeseen soveltaisi sokeasti samantyyppistä ajattelua kuin kaksoisempatia-teorian kannattajat soveltavat kohtaamisiin autistien ja neurotyypillisten välillä, tämä todistaisi heidän mukaansa siitä, että kehitysvammaisella henkilöllä ei oikeasti ole mitään kehitysvammaa vaan ongelma on pelkästään ”kaksisuuntainen kommunikaatio-ongelma kehitysvammaisten ja kehitysvammattomien välillä” (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, sitä he eivät vaikuta osaavan selittää sen tarkemmin). Tästä todistaisi heidän mielestään sekin, että kehitysvammaiset ymmärtävät paremmin toisiaan kuin kehitysvammattomat kehitysvammaisia. Tämä ei kuitenkaan kumoa kehitysvammaisten kehitysvamman olemassaoloa vaan todistaa ainoastaan sen, että puutteellisen kognition omaavat henkilöt tulevat paremmin toimeen toisten saman puutteen omaavien henkilöiden kanssa. Jos joku neurotyypillinen henkilö ei tiedä olevansa autistin kanssa tekemisissä, hän saattaa olla ymmällään tämän kirjaimellisen ymmärtämisen, puutteellisen mielenteorian ja siitä johtuvan poikkeavan käyttäytymisen vuoksi jos hän ei ymmärrä, mistä autismissa on pohjimmiltaan kyse. Lisäksi voi hyvin olla, että autisti ymmärtää paremmin toista autistia, mikä johtuu siitä, että he jakavat samankaltaisen suoran ja kirjaimellisen kommunikointityylin, mutta se ei kuitenkaan kumoa sitä, että puutteet mielenteoriassa ja sosiaalisessa ymmärryskyvyssä ovat nimenomaan autistin puolella.
Lopuksi pahoittelut siitä, että tästä vastauksesta tuli näin pitkä. En tiedä johtuuko se meikäläisen jonkin asteisesta kyvyttömyydestä tiivistää asioita, mutta tärkeintähän on se jos viestin sanoma tulee ymmärretyksi!

Jag skulle säga att min affektiva empati är nog väldigt hög!

Tidigare har jag också trott att min kognitiva empati var exemplarisk också, men det är ofta så att jag inte riktigt vet vad som händer i en viss socialt situation. Däremot kan jag över tid skapa en ganska fullständig bild av en person. Det kan vara lite besvärligt att inte veta vad som faktiskt händer. Jag skulle gissa på att en vanlig lösning är att ha en enskild tolkningsversion som färgar av sin på alla interaktioner. Så tex skulle det kunna vara om alla ogillar en, eller alla tycker om det jag säger, på det vis skapas en mall omedvetet om hur en ska agera och reducerar komplexiteten!

Sen skulle jag säga att även fast jag inte vad som händer initialt kan jag ofta säga bra och korrekta saker. Så någon typ av intuition, kreativitet eller utsagor som inte kan härledas till en pågående tankeprocess? Så ofta blir jag förvånad när något jag säger något i verkligheten landar väldigt bra, och jag har känslan att dom flesta jag umgås med tycker att jag förstår dom mycket bra, även på ett tidigt stadium?

Så jag skulle säga att jag har diskursiv process, alltså när jag aktivt reflekterar och nöter på något och en mer spontan handling som är ganska svår att härleda till något särskilt! Det kanske är så att eftersom jag har funderat så mycket på det sociala att den kognitiva processen har minskat i tid, och att det ofta inte längre behövs mycket tankeverksamhet. Så någon typ av abstrakt kreativ kognitiv empati? Jag föreställer min lite som någon typ av blind munk i någon japansk film, som inte ser, men ändå ser mer på något vis? På något vis kommer föreställda saker fram och jag kan bara agera!